in English

Uutta / News

6.8.2014
Freyan pennut ovat jo kuusiviikkoisia. Ne pääsevät jo kiipeämään sohvalle, syövät kiinteää ruokaa ja käyvät omatoimisesti laatikolla. Poikien painokehitys on koko ajan ollut sama, ts. iso poika on pysynyt isompana ja pienempi poika pienempänä ja tyttö on "tietenkin" pienin. Isompi poika alkaa jo lähennellä 800:a grammaa!

23.6.2014
Sijoituskissamme Freya (Andinan Favorita) ei ollut tullut kiimaan koko talvena eikä kevätkään vaikuttanut mitenkään hormonitoimintaan. Niinpä otimmekin käyttöön vähän järeämmät keinot ja vein Freyan Birgitan ja viriilin Tomppa-kollipojan luo Joensuuhun. Itse kävin serkkuni luota Kontiolahden puolelta seuraamassa Freyan ja sulhoehdokkaan Tompan (Janatuisen Daddy's Boy) tutustumista toisiinsa Birgitan ollessa töissä päiväaikaan. Minullahan oli aikaa vuorotteluvapaan takia. Muutaman päivän aikana ei alkanut tapahtua mitään, joten sovimme Birgitan kanssa Freyan jättämisestä Joensuuhun vähäksi aikaa.

Freya olikin viikonlopun aikana alkanut jo vähän lämmetä, mutta ei vielä kuitenkaan tarpeeksi. Keskiviikkona läksin ajelemaan kohti Joensuuta (n. 140 km) ja pääsinkin juuri sopivasti serkkuni luo saunomaan, kun Birgitta oli alkanut soitella puhelimeeni innokkaasti. Joensuussa oli ruvennut tapahtumaan kummia Birgitan tultua kotiin töistä ja Freyan päästyä Tompan seuraan. Sänkykamarisilmät ja herrasmieskäytöksen omaava Tomppa oli kuin olikin sulattanut kainon neidon sydämen. "Häitä" oli vietetty koko ilta ja kuulemma vielä aamullakin, kun Freya oli uniltaan päässyt taas Tompan seuraan. Freya oli silmin nähden viime näkemästä vaihtanut vapaalle, kun tulin taas päivällä kyttäämään pariskunnan touhuja. Yksi kohtaaminenkin tuli siinä sitten todistettua. Sen jälkeen läksimmekin suunnistamaan kohti Kuopiota, ja Freya pääsi emäntänsä Katjan luo Vuorelaan toipumaan puolentoista viikon reissusta.

Kovin jännitimme, tuliko Joensuun-reissusta minkäänlaista tulosta heti ensimmäisestä kiimasta. Freya oli ollut matkan jälkeen vaisu eikä leikkinyt entiseen malliin ja vähän ajan päästä nisät alkoivat turvota ja punehtua sekä jopa lantio leventyä. Päätimme kuitenkin käyttää Freyaa vielä ultrassa varmistaaksemme, että Freya todellakin oli tiineenä - ja niinhän se eläinlääkäri-Paavon mukaan onneksi olikin. Tieto helpotti meitä, ettei Freyan toivon mukaan enää tarvitsi etsiä sulhoehdokkaita. Nyt vain odottelemme toiveikkaina, että kaikki menisi hyvin ja Freya saisi odotetut pennut.
-----

Loppusyksy, talvi ja osa keväästä tuli vietettyä Espanjassa. Kävimme kahdessa kissanäyttelyssä viiden kuukauden aikana, ja molemmista tuli jonkinlainen pysti mukaan. Vera oli ainoa näyttelykuntoinen kissa neljän laumasta, joten se osallistui showpuuhiin ja muu väki vietti sillä aikaa lepolomaa hotellissa. Normaali arjen asuimme saksalaisomisteisessa loma-asunnossa Torreviejan kupeessa Costa Blancalla. Kissat viihtyivät erikoisen hyvin Espanjassa, koska päivä oli pitempi ja lämpimämpi talviaikaan ulkosalla. Ulkona ikkunalaudan ja takorautakaltereiden välissä oli mukava löhöillä päiväsaikaan virittämämme kissaverkon takana turvassa. Sisäpihalla olikin paljon seurattavaa linnuista ja ulkoilevista kissoista jos jonkilaiseen ohikulkijaan. Asuimme alimmassa kerroksessa, joten tapahtumat olivat tarjolla lähes nenän edessä. Elmo onnistui joskus karkaamaan parvekkeelta nurmikolle, mutta ei uskaltanut onneksi liikkua kymmentä metriä kauemmaksi ja tuli heti takaisin kutsuttaessa. Joskus Elmo saattoi erehtyä parvekkeesta ja hyppäsi naapurin puolelle, mutta onneksi siinä asunnossa ei asuttu talvella. Sitä seuraavan asunnon väki olisi mieluusti ottanut Elmon omaksi kissakseen ja ihaili usein Elmon kauniita silmiä. Elmo on ollut suhteellisen arka kissa aikaisemmin, mutta matkan aikana se reipastui huomattavasti eikä enää piileksi ovesta sisään tulevien ihmisten takia kotonakaan.
Tarinaa kissoista ja monesta muustakin asiasta Espanjassa löytyy TÄÄLTÄ.

---
14.7.2013
On jo puolisen vuotta mennyt sitten viimeisen päivityksen. Kävimme Jaden kanssa Kempeleen-näyttelyissä, ja Jade l. Gretchen sai ensimmäisen sertinsä sillä reissulla! Jade oli varsinainen levoton tuhatjalka esittelyssä, mutta kaikki meni lopulta ihan hyvin.


23.12.2012
Pennut ovat olleet jo muutaman viikon uusissa kodeissaan, sopeutuneet ja kiintyneet uusiin perheenjäseniinsä. Geraldine muutti Sevgin ja Barisin luo Helsinkiin, Gottfried Maijan, Jarkon ja Purri-kissan luo Joensuuhun ja Gretchen sijoituskissaksi Henriikan ja Esmeralda-kissan luo Kuopioon.

Andinan-kissala toivottaa kaikille oikein hyvä joulua ja onnellista uutta vuotta pakkasten merkeissä!


6.11.2012
Viikonloppuna oli niin hämärää, ettei saanut juurikaan otettua kuvia normaalivalossa. Eipä tällä viikollakaan aurinko ole näyttäytynyt, vaan taivaalta on alkanut tulla valkoista ja märkää töhnää. Pennuista on silti saatu otettua pari kuvaa silloin, kun ne ovat olleet suurin piirtein rauhallisella tuulella:

Gottfried, Geraldine ja Gretchen puussa (ja kaikki lähes liikkumatta!)

Uninen Geraldine:


Gretchen ja Gottfried poseeravat:



31.10.2012
Kolmoset ovat nyt jo 9½-viikkoisia. Suurin piirtein tässä iässä pennut ovat yleensä jo alkaneet kiinnostua ulko-oven takana olevasta elämästä, ja ne kärkkyvät pääsevänsä ovesta ulos. Onneksi ei ole sattunut varpaiden oven väliin jäämistä tms. Perjantaina pennut pääsevätkin oven ulkopuolelle, koska lähdemme eläinlääkäriin ensimmäiselle rokotukselle.

Geraldine 9-viikkoisena:

Gottfried ja Gretchen 9 viikon iässä:


21.10.2012
Pennuilla oli eilen 8-viikkoispäivät! Pentujen painotilanne on nyt lähes päälaellaan: alun perin pienin kaikista eli Gretchen painaakin nyt eniten, poika Gottfried toiseksi eniten ja "iso tyttö" eli Geraldine on tällä hetkellä pienin. Tästä suunnasta on pieni teoria: Geraldine ja Gottfried nahistelevat ja painivat keskenään eniten, joten Gretchen ei ole kuluttanut niin paljon energiaa! Gretchenkään ei silti ole ollut mitenkään toimeton, vaan on myös osallistunut paineihin välillä tai sitten tehnyt muuta ilkikurista. Vauhti on koko ajan vaan kiihtynyt kaikilla, ja ruokahalut ovat kaikilla valtaisat. Ronkeleita ei olla!
Gretchen: Gottfried: Geraldine: Innokas Gottfried ja lopen väsynyt Geraldine: Koko potretti yhdessä: vasemmalta Gretchen, Geraldine ja Gottfried

7.10.2012
Kolmoset täyttivät eilen ruhtinaalliset kuusi viikkoa. Pienin kaikista, Gretchen, on kirinyt painossa Geraldinen tasolle. Tyttö oppikin ensimmäisenä syömään kiinteää ruokaa, ja se on tuottanut tulosta. Myös Geraldine on nykyään innokkaana kupilla, ja jopa Gottfried oppi eilen syömään kiinteää ruokaa. Poika kun on innokkaasti pysynyt äidin maitobaarissa koko ajan.
Eiliset synttärikuvat (kakku vaan puuttuu vai pitäisikö olla esim. hiiri?): Gretchen: Gottfried: Geraldine: Väsähtäneet pennut: Geraldine ja Gottfried:

29.9.2012
Pennuilla on tänään 5-viikkoissynttärit. On aika rekisteröidä kaverit, ja nimetkin on jo keksitty. Kaverit on nimetty saksalaisittain isän entisen kansalaisuuden mukaan. Poika sai nimeksi Gottfried, joka tulee pojan rauhallisesta luonteesta. Isompi tyttö sai nimen "vahvuuden" eli koon mukaan ja on Geraldine. Pienempi tyttö on Gretchen eli helmi.

Kaikki pennut ovat virkeitä ja innokkaita tutustumaan lähiympäristöön. Emoa tämä näyttää välillä huolestuttavan, ja se kantaa pennut niskasta tutummille alueille. Pojalla on painoa jo yli 600 grammaa, joten mahtaa siinä niskalihakset olla emolla koetuksella. Pienempi tyttö oppi viikolla syömään kermaviili-penturuokamössöä, isompi on myös jo maistellut, mutta pojalle kelpaa vielä vain äidin maitobaarin tuotteet. Eipä ihme, että emo syö kuin hevonen.

Freya muutti maanantaina sijoituskotiin Siilinjärven Vuorelaan, joka on n. 13 km:n päässä meistä. Freya on kotiutunut loistavasti Katjan kotiin, ja normaalit toimet sujuvat mallikkaasti.

Gretchen:



Geraldine:



Gottfried:


21.9.2012
Pennut ovat vahvistuneet jo reippaiksi ja virkeiksi pieniksi "vauhtihirmuiksi". Huomenna ne täyttävätkin jo neljä viikkoa.

Iso tyttö poseeraa:

Leveäpäinen poika:

Pieni tyttö:


16.9.2012
Pennuilla tuli eilen kolme viikkoa täyteen, ja vaatekaapin alakerta alkaa pian käydä ahtaaksi. Painoa on tullut kovasti lisää: pienin painaa yli 360 grammaa ja suurin (poika tietysti) yli 400 grammaa.
Tässä poseeravat tytöt: vasemmalla isompi ja oikealla pienempi tyttö

Pieni tyttö:

Iso tyttö:

Poika:

Freya täyttää huomenna ruhtinaalliset 12 viikkoa! Lämpimän syyspäivän (18 astetta) iltana Freya loikoilee parvekkeen pöydällä:


9.9.2012
Kolmikko täytti eilen kaksi viikkoa. Siiri antoi onneksi siirtää pesän alemmaksi viikolla, koska asuminen kaapin hyllyllä alkoi olla jo vaarallista. Muuton jälkeinen yökään ei sujunut kommelluksitta, kun Siiri meni katsastamaan vielä korkeammalla olevaa hyllyä ikävin seurauksin pudottamalla koko hyllyn alas. Siihen ryskeeseen varmasti heräsi jotkut muutkin kuin me. Onneksi pennut olivat kuitenkin turvassa eivätkä juuri siinä paikassa, johon hylly putosi!
Tytöt kuvassa:

Ja poika:

Iso tyttö:

Ja pieni tyttö

6.9.2012
Pennut ovat tänään 12 päivän ikäisiä. Silmät eivät ole vielä täysin auki, mutta avautuvat pikku hiljaa yhä suuremmiksi. On lähes epätoivosta saada kaikki yhteiskuvaan, jossa näkyisi kaikkien kasvot samalla kertaa. Jokainen lähtee viuhtomaan omaan suuntaansa tai toisen päälle. Lisäksi Siiri vahtii haukkana, ettei pentuja vaan viedä pois. Perhe on pysynyt toistaiseksi kaapin hyllyllä, vaikka vihreä pesä alkaa käydä pieneksi ja putoamisen vaarakin on olemassa. Minkäs teet, kun muu pesä tai paikka ei Siirille kelpaa. On vain yritettävä laittaa enemmän estettä, etteivät pennut pääse hyllyn reunalle.



Jos ei pienistä pennuista ole saada kuvaa, niin Freyasta se onnistuu vieläkin huonommin. Virtaa kun riittää:

ja ei kun paranee:

Kuvitteleekohan Freya olevansa kenguru vai jänis??


29.8.2012
Siiri synnytti lauantaina 25.8.2012 kolme pientä tuhisijaa. Ensimmäinen tyttö syntyi häntä ja takatassu edellä klo 14.00 ja tyttö ja poika syntyivät peräjälkeen tasan kahden tunnin päästä klo 16.00. Synnytys sujui Siiriltä entiseen malliin eli helposti ja äänettömästi.

Neljän päivän ikäiset vauvelit:


26.8. - 27.8.2012
Favorita ("Freya") 2 kk täynnä (25.8.2012):


yhä ylemmäksi...
  JESS!




Oh lord, won't you buy me a Mercedes Benz...

19.8.2012
Lähes 8-viikkoinen tyttö:






13.8.2012
Ja seitsemän kokonaista viikkoa:



8.8.2012
On saavutettu jo kuuden viikon ikä:





30.7.2012
Tältä näyttää viisiviikkoinen pikkuneiti




24.7.2012
Ja huomenna tasan yksi kuukausi:



15.7.2012
Lähes 3 viikkoa:



9.7.2012
2-viikkoinen tyttömme:






24.3.2012
Pennut- ja Einari-sivuja päivitetty.

11.12.2011
Kävimme tänään Einarin, Vladin ja Susannan luona Mikkelissä. Einarihan muutti lokakuussa Susannan ja Vladi-kissan luo asumaan. Einari täyttääkin muutaman päivän päästä jo ruhtinaalliset puoli vuotta. Poika oli kasvanut ja pysynyt solakkaana kattina, ja yllätykseksemme myös Vladi (Andinan Bosco) on myös solakka poika, vaikka onkin elellyt kastraattelämää jo pari vuotta. Tässäpä pojat poseeravat:


Einari


Vladi

22.9.2011
Elias muutti viikko sitten uuteen kotiinsa  Eveliinan, Janin ja Meean luo Seinäjoelle. Kun Jani ja Meea tulivat hakemaan Eliasta, niin Elias meni kissoista ensimmäisenä vastaan vieraita. Olisi voinut Eliaksen sanovan: "No, sieltähän te sitten tulittekin. On tässä  jo odoteltukin!" Elias meni vapaaehtoisesti kuljetuskoppaan ja jäi sinne rauhallisena  istumaan. Alkuun Elias (nykyisin Elvis) ikävöi entistä kotiväkeään uudessa kodissaan ja nuuski kodin moneen kertaan. Nykyään Elvis on jo hyvin sopeutunut uuteen ympäristöönsä ja kotiväkeensä, ja Elviksen mielipaikka on kiipeilypuun katon rajassa oleva pesä.

Einar muuttaa lokakuussa sijoituskissaksi Susannan ja Vladin (Mirin ja Veran poika) luokse Mikkeliin. Sitä ennen tutustumme Einarin kanssa näyttelyn ihmeelliseen maailmaan Kuopiosta käsin...

Edellisenä viikonloppuna olimme Uppsalassa Scandinavian Winner 2011 Show'ssa tutustumassa, minkälainen tämä show oli. Otimme Veran mukaan ilman mitään odotutuksia - pitihän se kissa ottaa mukaan, kun kerran näyttelyihin oltiin menossa! Näyttelyyn oli kerääntynyt osanottajia läheltä ja kaukaa; kauimmaiset Italiasta ja Kroatiasta saakka! Muihin kissanäyttelyihin verrattuna tämä oli todellinen show mukavine ja huvittavinekin ohjelmanumeroineen. Näytteilleasettajien kissojen paikat oli sijoitettu maittain omiin häkkirivistöihin, mutta ruotsalaiset kissat oli sijoitettu yhdistyksittäin eri paikkoihin, mikä tuntui vähän oudolle. Näin ollen saman rodun ruotsalaiset kissat saattoivat olla sijoitettuna ympäri näyttelytilaa. 

Tuomareiden tultua lauantaina paikalle he nostivat itse kukin vuorollaan numeron sisältävän lipun, joka kertoi, mitä kissoja kukin tuomari arvostelee näyttelyssä. Ensimmäisenä päivänä arvosteltiin kissat ja valittiin värin parhaat ja sunnunaina oli tuomarin parhaiden valinta. Jäipä muutamalta tuomarilta vielä lauantailta kissoja arvostelematta sunnuntaiaamuksi. Venäjänsinisten tuomarina oli uusi tuttavuus Janet Green Brittein saarilta. Venäjänsinisissäkin oli paljon uusia tuttavuuksia meille. Venäjänsinisten kastraateissa värin paras oli suomalainen Hana-Bi Estrade Burton eli Leevi.

Sunnuntaina tuli vasta varsinainen yllätys, kun Vera oli tuomarimme arvostelemissa kastraattinaaraissa tuomarin paras. Vastassa oli kuitenkin hyvin menestynyt ja erittäin näyttävä somalikissa. Sitten aloimmekin jo jännittää paneelia eli loppukilpailua. Sihteeristön mokan takia Veralla ei ensin ollut häkkiä paneelipaikalla, koska Vera ei papereiden mukaan ollutkaan tuomarin paras. Siinäpä sitten odottelin Veran kanssa tuolilla häkkipaikkaa, jonka Vera lopulta saikin. Kastraattinaaraiden paneelissa oli esillä kahdeksan kaunista, nuorempaa ja vanhempaa  sekä erirotuista kissarouvaa. Ääniä saivat eniten suomalainen korat ja suomalainen Vera. Lopulta korat voitti yhdellä äänellä Veran. Oli todellinen paukku, että Vera oli noin lähellä saada Scandinavian Winner 2011 -tittelin!

Jäimme vielä yhdeksi yöksi Uppsalaan ja kävimme illalla juoksulenkillä mukavia lenkkipolkuja pitkin - tulipa siinä nähtyä Uppsalan vanha kirkkokin. Tämän jälken maistui intialainen ruoka kaupungilla. Läksimme sitten maanantai-iltapäivällä Helsingin-laivalla kotimatkalle, kun taas varmasti suurin osa näyttelyihin osallistuneista lähti kotimatkalle jo edellisenä iltana Turun-laivalla.

13.9.2011
Scandinavian Winner Show 2011 kuvat lisätty. Huom. laita kaiutin päälle, kun katsot albumia!

9.8.2011
Pojat täyttävät huomenna 8 viikkoa. Einarin kuvaaminen onnistuu edelleenkin suhteellisen vaivattomasti toisin kuin Eliaksen, joka heiluu kuin mies heinäpellolla.

8.8.2011
Kävimme viikonloppuna ystäviemme luona Tuusniemen-mökillä mukanamme Siiri + pojat. Pojat eivät pelänneet ollenkaan autokyytiä eivätkä majoituspaikkaamme aittaa. Päinvastoin: kerrankin sai nähdä vähän uusia maisemia!

12.7.2011
Pojat täyttivät tänään ruhtinaalliset kuusi viikkoa. Sen kunniaksi on syöty ja leikitty reippaasti - jopa äiskä on antanut maitoa tavallista enemmän (ainakin siltä tuntuu).  Tutustumispaikat muuttuvat vaan korkeammiksi: tuolillekaan pääsy ei enää tuota ongelmia, kun hyppää tuolin reunalle roikkumaan ja siitä sitten punnertaa itse tuolille. Einarkin oppi jo syömään kiinteää ruokaa, ja sehän maistuu. Eliashan on jo vanha tekijä kiinteän ruoan syömisessä.  Se, miksi Einarista on enemmän kuvia, johtuu siitä, että Einar tykkää poseerata, mutta Eliaksen pää kääntyilee milloin mihinkin suuntaan.

17.7.2011
Pojilla vauhti vaan kiihtyy. Isompi poika eli Einar on varsinainen sählääjä, mutta haluaa silti olla myös linssilude. Pienempi poika eli Elias sen sijaan on hiukan rauhallisempi, mutta onnistuu pakoilemaan kameran linssiä. Luontokuvaajan kärsivällisyys ei olisi pahitteeksi kuvattaessa Eliasta. Elias on oppinut syömään kiinteää ruokaa ja suunnistaa itse kupille, mutta Einarille maistuu toistaiseksi vain emon maito. Molemmat käyvät jo kiitettävästi hiekkalaatikolla. Kuvia lisätty

12.7.2011
Pennut ovat nykyään jo niin vilkkaita, ettei kuvien ottaminen ole luonnistua. Juoksuharjoitukset ovat lähinnä pieniä pyrähdyksiä epävarmoin jaloin.
Pojat ovat alkaneet maistella kiinteää ruokaa, ja hiekkalaatikkokin on
esillä tarpeita varten, mutta hiekan tarkoitus taitaa olla vielä vähän
epäselvä. Hiekkaa on kyllä mukava kaivella, mutta se ei suinkaan ole
tarkoitettu syötäväksi.

4.7.2011
Siiri on siirtänyt perheensä sohvan alle tällä kertaa. Sohvan alla käy kova
vilske - hyvä, kun emo ja pojat huolivat fleecen alusekseen.

Vera sai DVM-titteliin vaadittavat  BIV-voitot lauantaina Kempeleessä kahdessa vuodessa ja muutamassa päivässä. Reeta valmistui Supreme Championiksi sunnuntaina, ja Reetallakin olisi jo yhdeksän BIV-voittoa samassa ajassa kuin emollaan. Saapa nyt nähdä, käymmekö Reetan kanssa lähi aikoina näyttelyissä.

28.6.2011
Poikien silmät ovat "lähes" auki.

25.6.2011
Keskiviikon vastaisena yönä 15.6. Siiri pyöräytti kaksi potraa poikaa niin
vauhdilla, että emäntä ehti paikalle vasta toisen pojan syntymän
jälkeen! Aamulla mikään pesäpaikka ei ollut kelvata, ja lopullinen pesä
löytyi vasta olohuoneessa kantolaukusta. Toinen pentu tahtoi vaan jäädä
kyydityksistä pois, joten pojan siirtely paikasta toiseen sai jäädä
sitten palvelusväelle.

Onneksi olohuoneen pesä lakkasi kiinnostamasta sen jälkeen, kun puhtaat aluset vaihdettiin, ja matka jatkui toisen pojan kanssa makuuhuoneen varsinaiseen pesään: vaatekaapin suureen ja rauhalliseen pahvilaatikkoon.

Tänään juhannuspäivänä puolitoistaviikkoiset pojat ovat jo yli
neljänneskiloisia, ja silmäluometkin alkavat pikku hiljaa avautua.
Siiri käy vähän väliä houkuttelemassa palvelusväkeä ihailemaan
komeita poikiaan! Ja komeitahan ne tietenkin ovat!

18.5.2011
Puolessa vuodessa on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Viimeisin uutinen on se, että Siiri on tiineenä ja saa toivon mukaan pentuja kesäkuun puolessa´välissä. Siiri oli käymässä Bernicen luona Gävlessä kevättalvella ja tapasi siellä tukholmalaisen,  ystävällisen ja rauhallisen komistuksen Kiton (SE*Romanenko's Kalashnikov). Pariskunta oli Bernicen keittiössä niin hiljaa, joten häiden viettämistä ei kuultu eikä nähty. Epäselväksi jäikin, onko keittiössä tapahtunut ylipäätään mitään muuta kuin kaveeraamista. Jännittämistä siis riitti! Tiineyden merkkejä alkoi kuitenkin jo parin viikon päästä näkyä, ja ultrassa tiineys sitten
lopultakin vahvistettiin tällä viikolla.

Siiri tuli Ruotsista kotiin, ja Bernicen Raisa-russineito jäi
kaipaamaan Siiriä vähäksi aikaa. Bernicekin ihastui Siiriin kovasti -
kukapa ei aina niin ystävälliseen Siiriin ihastuisi! Olimme koko lopun
poppoon voimalla olleet näyttelyissä Hallstahammarissa edellisenä
päivänä, ja tuliaisina oli Veran nominointi ja värin paras -tulos sekä
kategoriavoitto, Reetan nominointi ja Elmon ulkomaan serti.
"Desinfioinnin" jälkeen läksimme sitten seuraavana päivänä hakemaan
Gävlestä Siiriä, joka piti laivassa vielä putsata, ettei olisi
häirinnyt oudoilla hajuillaan lajitovereitaan hytissä. Kissat
käyttäytyivät kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan.

Vietimme toukokuun alussa Tallinnassa pidennetyn viikonlopun ystäviemme Seijan ja Matin kanssa. "Siinä sivussa" osallistuimme kissanäyttelyihin Veran ja devon rexien Maijun ja Oilin kera. Vera oli lauantaina vähän ärtsyllä päällä, mutta voitti silti paneelissa kaikilla tuomariäänillä. Sunnuntaina Vera oli jo paremmalla tuulella ja voitti uudelleen kaikilla tuomariäänillä, vaikka puolet tuomareista olikin vaihtunut lauantailta. Eipä olisi uskonut, että Tallinnassa voisi käydä näin hyvä tuuri(?)!

Elmo lienee kasvanut ikänsä puolesta aikuiseksi, mutta luonteeltaan se
on vielä leikkisä ja hellyyttä vaativa pikkupoika. Elmo on hädin tuskin
neljäkiloinen eikä onneksi ole vielä alkanut kerätä massaa kehoonsa.
Pojalla on hirveästi energiaa säntäillä öristen edestakaisin pitkin
kotia ja parveketta.  Saattaavatpa alakerran asukkaat joskus
ihmetellä, mikä ihmeen örinä kuuluu parvekkeeltamme. Juoksukisaan yhtyy välillä muutkin lajitoverit, mutta onneksi tytöt eivät sentään örise
juostessaan!

Kävimme toisena talvena peräkkäin tutustumassa monenlaisiin
villieläimiin Etelä-Afrikassa, jona aikana kissalan poika ja tytöt
olivat tutussa paikassa tuttaviemme hoivissa Neulamäessä. Talvella leivinuuni lämmitti mukavasti pieniä kissapetojamme uunin pankolla meidän viettäessä kesää ihaillen isoja kissapetoja ja samalla kaivaten niitä pienempiä kotona.

Tammikuussa olimme Surokin näyttelyissä Lahdessa Veran ja Elmon kanssa. Elmo oli elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelyissä, ja sen kyllä
huomasi. Miten poitsua pelottikin olla pöydällä ja venytettävänä. Vera
oli molempina päivinä värin ja tuomarin paras ja LÄHES voitti molempina
päivinä paneelissakin. Oli tiukkaakin tiukempia äänestyksiä, mutta Vera
joutui tyytymään kakkoseksi molempina päivinä. Oli yllätys, että
Surokin mahtavassa kissaloistossa Vera pääsi noin pitkälle.

22.11.2011
On vierähtänyt lähes puoli vuotta uusien kotisivujen alullepanosta. Paljon on tänä aikana ehtinyt jo tapahtua: muutaman kerran olemme käyneet ulkomaan näyttelyissä, Reeta on valmistunut Grand International Championiksi ja Vera Supreme Premieriksi. Kotimies-Elmokin on miehistynyt ja kasvanut huimaa vauhtia, - ja Siiri on onneksi lopettanut Elmon varaemona toimimisen.

Viikkko sitten kävimme näyttelyissä Tukholman liepeillä
Skogåsissa Veran ja Reetan kanssa. Mukanamme oli myös ystävämme
Seija devon rexinsä Maijun kanssa. Kastraattinaaraissa Maiju voitti
lauantaina paneelissa, Vera oli toinen ja paikallinen burmilla kolmas.
Reetakin sai tarvittavat ulkomaan sertinsä viikonloppuna. Sunnuntaina
meillä oli lähtö Helsingin-laivaan kesken näyttelyn, joten emme saaneet
osallistua tuomarin paras -valintoihin. Paikalla oli yllättävän paljon
venäjänsinisiä henkilökuntineen.

Lokakuun alussa kävimme Seinäjoella näyttelyissä Veran kanssa. Vera
valmistui lauantaina SP:ksi, jota juhlimmekin sitten illalla iloisesti
pietarsaarelaisten Kossun ja Kassun omistajien Santun ja Hillevin
kanssa.  Reeta oli lepovuorossa kotona Italian-reissun jälkeen.

Syyskuussa läksimme Reetan kanssa lomalle Italiaan Rooman lähelle,
jossa oli myös pieni kissanäyttely. Emme olleet aikaisemmin käyneetkään
noin kaukana kissanäyttelyissä, ja pienenä pelkona oli, mitä Reeta
tuumaa lentämisestä. Reeta olikin esimerkillinen matkustaja ja pysyi
hiljaa koko matkan ajan lentokassissaan. Lauantaiaamuna läksimme
suhteellisen ajoissa näyttelypaikalle eikä ilmoittaumisessa ja
eläinlääkärin tarkastuksessa tarvinnut jonotella. Urheiluhalli
Genzanossa oli tilava, häkit oli järjestetty järkevästi ja väljästi ja
näytteilleasettajillekin oli runsaasti tilaa. Järjestäjät olivat
panostaneet mainontaan, ja kauniita näyttelyjulisteita näkyi olevan
joka puolella kaupunkia. Kävijöitä oli aivan hirveästi, ja hallin
ulkopuolella luikerteli pitkä jono innokkaita tulijoita. Eipä siellä
olisi mahtunut kulkemaan ilman häkkien väljää sijoittelua! Reeta
poseerasi häkissään ja sai paljon huomiota, koska se oli - ihme kyllä -
ainoa venäjänsininen koko hallissa! Kävipä näyttelyissä yksi
venäjänsinisten omistajakin naapurikaupungista Albanosta.

Elokuun helteillä olimme Seijan ja Matin kanssa pitkän
viikonlopun Tallinnassa mukanamme Maiju, Vera ja Reeta.
Näyttelypaikalla oli tietenkin todella kuuma, ja jotkut kissat kärsivät
siitä kovasti. Onneksi järjestäjät olivat nerokkaasti järjestäneet
ilmanvaihdon hallin läpi laittamalla tyhjiä kissahäkkejä päällekkäin
suurten oviaukkojen kohdalle. ja näin ilma vaihtui ainakin hallin
toisessa päässä. Sunnuntai-illan kävely leppeässä, loppukesän hämärtyvässä illassa ja ruokailu vanhassa kaupungissa
ravintolan huumorimielisen miekkailuesityksen kera  kruunasi
mukavan viikonlopun.

20.7.2010
Uudet kotisivut ovat alkutekijöissään.

.

Andinan Constantino:
Että mitenkä?!















































































































































Safarilla:

Tenikwassa:
Karakali


Servaali


Leopardi


Orpo gepardi

Copyright © 2023 FI*Andinan